Moro!
Tulin tässä kolme tuntia sitten töistä. Eipä ollut mikään mahtavin päivä töissä tähään menneessä. Ei oikein inspannut ja ei oikeen viittinyt ottaa sitä kontaktia asiakkaiden kanssa.
Niinpä siinä aika kului muuhun puuhaan, muun muuassa mietiskelyyn. Tänään tuli mietiskeltyä aihetta "mitä jos...?".
Mitä jos olisin syönnyt aamiasta tänään, miten se olisi muuttanyt päivääni? Mitä jos olisin sanonut hänelle niin, eikä noin?
Mitä jos olisin jäänyt Tukholmaan asumaan? Mitä jos se serbialainen nationalisti Gavrilo Princip olisi ampunut Itävaltalaista
ruhtinasta nimeltään Franz Ferdinand 28. kesäkuuta vuonna 1914?
Tietenkin voisi sanoa että turha näitä enään murehtia. Tehty mikä tehty. Tai niinkun Eckart Tolle sanoisi: "The past doesn't equal the future."
Mutta onhan se vaikeata olla utelematta sitä toisen vaihtoehdon tulosta. Ja itsektäni on tullut kysyttyä sitä juttua tänään.
Mitäs jos olisin valinnut sen sinisen pastillin, punaisen sijasta? Eli mitä jos olisin valinnut Pick-Up Artistin tien. Enkä sitten
ottanut sitä tietä jolla olen nyt.
Eka juttu joka tulee mieleen, niin on se että en usko että olisin saanut yhtä paljon pillua jos olisin valinnut
Pick-up Artistin tien. Olisin saanut toki pillua, mutta en samalla määrällä millä nyt. Olsin luultavasti ollut aivan liian riippuvainen
rutiineista ja taktiikoista jolla olisin sitten "huijannut" tytön sänkyyn kanssani. Ajan myötä olisin varmasti halinnut jutun,
mutta olisin toki varmasti kyllästynyt samoihin rutiineihin nopeasti. Enkä luule että olisin koskaan oppinut olemaan niin seksuaalinen
mitä olen nyt. Se seksuaalisuus joka on näkökulmastani yksi ratkaisevemmista osioista minun henkilökohtaiseen onnistumiseen.
Toinen juttu on sitten varmaan minun onnellisuuden taso. Tunnen oloni helkutin onnelliseksi tällähetkellä. Ja vaikka olisi vastoinkäymisiä
niin jotenkin olen sen hymyn pystynyt pitää huulillani. Suurin syy siihen on se että en ole mitenkään riippuvainen muitten reaktiosta
joka sitten tyydyttäisi minun omaa läsnäoloa. En ole riippuvainen ulkoisista tekiöistä. Aihe joka tulee eriittäin hyvin selitettyä
esimerkiksi RSD Blueprintissä.
Kolmas ja eriittäin ratkaseva juttu, jonka olen vasta tajunnut tässä parin kuukauden aikana. Abundancy Mentality! En usko että sitä olisin koskaan oppinut
jos yhä olisin PUA.
Pari-kolme kuukautta sitten asustelin Tukholmassa. Uskallan sanoa että minulla oli olosuhteet eriittäin hyvä siellä. Sain pillua, oli töitä
ja oli tosiaan hyviä kavereita. Mutta halusin siltä uusia maisemia. Olin hiukan liian tylsistynyt siihen samaan rutiiniin Tukholmassa. Oli liian toistuvaa
elämäntyyliä, niinpä luovuin siitä ja muutin tänne. Ei nyt mikään giganttinen muutos, onhan Helsinki ja Järvenpää minulle entisestään tuttua. Silti se oli minulle
suurempi muutos. Siirryin paikasta jossa minulla oli paljon, paikkaan jossa minulla oli vähemmän. Se alku asettautuminen oli hiukan haastavaa,
mutta on tosiaan antanut tulosta.
Joka ilta on tuntunut mahtavalta.. ja on tosiaan ollut sellainen fiilis että jos tosiaan haluan niin seuraavan muijan jonka avaan, niin 70% varmuudella panen häntä.
En toki halua sanoa että panomääräni on mikään mittakaava. Mutta tiedän että tekemäni työ sen pillun saamiseen on ollut haastavaa, mutta myös hauskaa. Monta
haastetta tässä matkanvarrella joka on edistänyt minun henkistä kehitystä. Se henkinen kehitys joka on minulle antanut onnellisuutta, pillua ja taidon selviytyä yksin.
Tulin tässä kolme tuntia sitten töistä. Eipä ollut mikään mahtavin päivä töissä tähään menneessä. Ei oikein inspannut ja ei oikeen viittinyt ottaa sitä kontaktia asiakkaiden kanssa.
Niinpä siinä aika kului muuhun puuhaan, muun muuassa mietiskelyyn. Tänään tuli mietiskeltyä aihetta "mitä jos...?".
Mitä jos olisin syönnyt aamiasta tänään, miten se olisi muuttanyt päivääni? Mitä jos olisin sanonut hänelle niin, eikä noin?
Mitä jos olisin jäänyt Tukholmaan asumaan? Mitä jos se serbialainen nationalisti Gavrilo Princip olisi ampunut Itävaltalaista
ruhtinasta nimeltään Franz Ferdinand 28. kesäkuuta vuonna 1914?
Tietenkin voisi sanoa että turha näitä enään murehtia. Tehty mikä tehty. Tai niinkun Eckart Tolle sanoisi: "The past doesn't equal the future."
Mutta onhan se vaikeata olla utelematta sitä toisen vaihtoehdon tulosta. Ja itsektäni on tullut kysyttyä sitä juttua tänään.
Mitäs jos olisin valinnut sen sinisen pastillin, punaisen sijasta? Eli mitä jos olisin valinnut Pick-Up Artistin tien. Enkä sitten
ottanut sitä tietä jolla olen nyt.
Eka juttu joka tulee mieleen, niin on se että en usko että olisin saanut yhtä paljon pillua jos olisin valinnut
Pick-up Artistin tien. Olisin saanut toki pillua, mutta en samalla määrällä millä nyt. Olsin luultavasti ollut aivan liian riippuvainen
rutiineista ja taktiikoista jolla olisin sitten "huijannut" tytön sänkyyn kanssani. Ajan myötä olisin varmasti halinnut jutun,
mutta olisin toki varmasti kyllästynyt samoihin rutiineihin nopeasti. Enkä luule että olisin koskaan oppinut olemaan niin seksuaalinen
mitä olen nyt. Se seksuaalisuus joka on näkökulmastani yksi ratkaisevemmista osioista minun henkilökohtaiseen onnistumiseen.
Toinen juttu on sitten varmaan minun onnellisuuden taso. Tunnen oloni helkutin onnelliseksi tällähetkellä. Ja vaikka olisi vastoinkäymisiä
niin jotenkin olen sen hymyn pystynyt pitää huulillani. Suurin syy siihen on se että en ole mitenkään riippuvainen muitten reaktiosta
joka sitten tyydyttäisi minun omaa läsnäoloa. En ole riippuvainen ulkoisista tekiöistä. Aihe joka tulee eriittäin hyvin selitettyä
esimerkiksi RSD Blueprintissä.
Kolmas ja eriittäin ratkaseva juttu, jonka olen vasta tajunnut tässä parin kuukauden aikana. Abundancy Mentality! En usko että sitä olisin koskaan oppinut
jos yhä olisin PUA.
Pari-kolme kuukautta sitten asustelin Tukholmassa. Uskallan sanoa että minulla oli olosuhteet eriittäin hyvä siellä. Sain pillua, oli töitä
ja oli tosiaan hyviä kavereita. Mutta halusin siltä uusia maisemia. Olin hiukan liian tylsistynyt siihen samaan rutiiniin Tukholmassa. Oli liian toistuvaa
elämäntyyliä, niinpä luovuin siitä ja muutin tänne. Ei nyt mikään giganttinen muutos, onhan Helsinki ja Järvenpää minulle entisestään tuttua. Silti se oli minulle
suurempi muutos. Siirryin paikasta jossa minulla oli paljon, paikkaan jossa minulla oli vähemmän. Se alku asettautuminen oli hiukan haastavaa,
mutta on tosiaan antanut tulosta.
Joka ilta on tuntunut mahtavalta.. ja on tosiaan ollut sellainen fiilis että jos tosiaan haluan niin seuraavan muijan jonka avaan, niin 70% varmuudella panen häntä.
En toki halua sanoa että panomääräni on mikään mittakaava. Mutta tiedän että tekemäni työ sen pillun saamiseen on ollut haastavaa, mutta myös hauskaa. Monta
haastetta tässä matkanvarrella joka on edistänyt minun henkistä kehitystä. Se henkinen kehitys joka on minulle antanut onnellisuutta, pillua ja taidon selviytyä yksin.
